Pääsekö patteriautolla Lappiin jos sinne kuitenkin haluaa mennä

Nythän patteriautoista kirjoitettaessa on muodostunut jo kestoaiheeksi että pääseekö patteriautolla Lappiin ja onko sinne pakko mennä jos ei halua. No itse Lapissa nuoruuteni viettäneenä patteriautoilijana en tunne minkäänlaista antipatiaa Lappia kohtaan, päinvastoin. Olen nyt kesän aikana ajanut jo useamman reissun Lappiin, niin Kuusamon, Rovaniemen kuin Luostonkin suuntaan. Sen myötä alkaa olla jo hieman perspektiiviä aiheesta.

Poimitaan se kuuma peruna heti alkuun pois, patteriautolla pääsee kyllä Lappiin, mutta rehellisyyden nimissä se vaatii suunnittelua. Ja mitä ylemmäs olet menossa, sen enemmän suunnittelua ja väljää aikataulua se edellyttää.

Valtaosa Lappiin suuntaavasta liikenteestä kulkee Kajaanin kautta ja ilokseni siellä alkaa olla ihan mukavasti latausinfraa. Prisman ja Citymarketin parkkihalleista on löytynyt toistaiseksi joka kerta hyvin tilaa ja siellä kun vetää akut täyteen, niin ajelee jo mukavasti niin Ouluun, Kuusamoon kuin Rovaniemelle. On näillä väleillä muutamia pikalatureita jos ei ihan halua 100% odotella akunlatausta, mutta se voi luonnollisesti kostautua jos ne Suomussalmen Kempowerit ovatkin varattuja eikä fiksua vaihtoehtoa ole säällisen matkan päässä. Käytännössä olen joka kerta Lappiin suunnatessa pitänyt Kajaanissa lounastauon ja vetänyt akut täyteen hönkää.

Porot eivät pahemmin reagoi patteriauton vinkumiseen, eikä nyt oikeastaan mihinkään.

Mutta sitten kun mennään pohjoisemmaksi, niin totuus on se että katvealueita on vielä pohjoisessa runsaasti. Rukalla julkilatureita oli heikosti ja ajattelin ladata auton mukana tulleella granny-laturilla vuokramökin seinästä (granny-laturi = normaalin schuko-pistokkeeseen kytkettävä hidaslatauslaite). Vuokraisännälle viestittelyn jälkeen selvisi että autonlatauksesta menee 15 €/vrk lisähintaa ja grannyllä sai hikisen kilowatin puskettua autoon lisähönkää. Ihanan kallista, mutta muita vaihtoehtoja ei ollut tarjolla.

Rangevaraa on myös pakko jättää Lapissa enemmän, kun ei vaan voi luottaa siihen että se ainoa laturi 50 km säteellä pelaa moitteettomasti tai on edes käytössä. Itse pidin koko ajan sellaista reilun 100 km rangepuskuria/varatankkia eli en ajellut missään vaiheessa viimeisillä “höyryillä”.

Kesäinen Lappi tarkoittaa samalla jos jonkinlaista öttiäistä auton etumaskissa ja tuulilasissa. Käytännössä jos haluaa pitää ID4:n vakkarit ja Travel Assistit päällä, pitää välillä vaivautua puhdistamaan autoa huoltsikalla.

Mutta ei se Lapissa ajaminen muuten poikkea mitenkään etelän liikenteestä. Tiet voivat olla kuoppaisempia ja yleisesti huonommassa kunnossa, mutta jos akuissa on virtaa niin kulkeehan se patteriauto Lapissa ihan samalla tavoin kuin stadissakin. Ja yllättävän paljon patteriautoja tuli vastaan myös Lapissa, niin ID-perheen autoja kuin Tesloja. Tuo on tietysti huomioitava asia että jos Lappiin on suuntaamassa tiettynä juhlapyhänä tai johonkin tiettyyn massatapahtumaan, on julkisten latauspisteiden latauskapasiteetti kortilla ja poikkeuksellisia jonoja voi muodostua. Mutta jälleen kaikki lähtee ennakoinnista. Jos on mahdollista lähteä vaikka aikaisin aamusta juhannuksen paluuliikenteeseen sen sijaan että yrittää laturille iltapäivällä, niin voi säästää loppupelissä merkittävästi enemmän aikaa.

Voiko sähkiksellä matkustaa?

Autolla on tullu jo kolmisen kuukautta ajeltua ja kilometrejäkin on kertynyt useampi tuhat per kk, mutta pandemiasta johtuen ajo on ollut yhtä Kolin reissua lukuunottamatta ihan paikallista. Maailman avautuessa, näitä työreissuja alkaa kuitenkin nyt tulla ja pääsin vihdoin kokeilemaan että miten sähköauto toimii matka-ajossa. Iskeekö rangefobia ja pitääkö varata tuplaten aikaa polttiksella ajeluun verrattuna?

Asun siis Pohjois-Karjalassa Joensuun kupeessa ja työmatkojeni kohteet ovat pääsääntöisesti pääkaupunkiseudulla, näin myös tälläkin kertaa. Joensuu-Helsinki-väliä olen ajellut sen verran paljon että reitti tulee ihan takaraivosta, siihen ei tarvitse sofistikoitunutta teknologiaa. Mutta sen myötä on myös aika vahva näppituntuma siihen, miten pitkään matkalla menee kesä- ja talvikeleillä.

Rehellisesti sanottuna en lähtenyt ihan takki auki reissuun, vaan tutustuin etukäteen latauskartta.fi:n kautta potentiaalisiin latauspisteisiin. Oma luonteeni on sellainen etten tykkää ajella ns. “höyryillä”, en millään kulkupelillä. Mieluummin lataan useammin ja vähän liikaa kuin köröttelen kilpikonnamoodilla seuraavaan latauspisteeseen. En siis pyrkinyt tälläkään matkalla optimoimaan lataustaukoja minuutilleen, vaan mieluummin latasin sen verran sähköä että voisin ajella huoletta kohteeseen. Eikä minulla toisaalta ollut käsitystä vielä siitä että mitä auto syö motarilla (tosin talvirajoituksilla vain 100 km/h vauhdilla) samalla mistään mukavuuksista tinkimättä.

Latasin aamuksi akut täyteen ja lähdin siis kohti Helsinkiä, matkaa kohteeseen noin 430 km ja autokin ilmoitti että näillä sähköillä perille ei päästä, välilataus pakollinen. Laitoin navin päälle ihan sillä että sen kautta saa myös muutakin tietoa, kuten tietyöt, onnettomuudet yms. Naviin olen muuten tyytyväinen mutta tuo osoitehaun käyttöliittymä ja toimintalogiikka on jostain 20 vuoden takaa. No jospa tuokin petraantuu sen tulevan 3.0 päivityksen myötä. Mutta etukäteen ajattelin että ensimmäinen paussi voisi olla joko Juvalla tai Mikkelissä, parin tunnin jälkeen kuskikin kaipaa jo kahvitaukoa.

Aikani ajeltua, päädyin sitten Mikkeliin. Syynä ihan se että Mikkelin Graanissa McDonaldsin edustalla on Rechargen 225 kW pikalaturit. Akustossa olisi vielä puhtia ollut Mäntsälään saakka, mutta biobreikki oli tarpeen ja toisaalta halusin saada tuntumaa HPC-laturiin. Suuntasin Graaniin ja löysinkin helposti latauskentän, missä neljä 225 kW CCS:ää odotti tyhjillään asiakkaita.

Olen sen verran aiheeseen perehtynyt ja kuunnellut mm. Sähköautomiehet-podcastia Spotfyn kautta (jota muuten suosittelen), joten tiesin että Rechage operoi näitä McDonaldsin latauspisteitä, mutta mobiiliappis on Fortumin. Tämä on loppukäyttäjän kannalta sekavaa, vaikka itse appis onkin simppeli käyttää. No, itse lataus lähti kertaheitolla päälle. Ensin appiksesta vaan valitaan oikea latauskenttä ja laturi, sen jälkeen valitaan aloita lataus jonka jälkeen laturin kaapeli vapautuu ja siitä vaan töpseli kiinni autoon. Hetken päästä kun latauspiste ja auto kättelevät, käynnistyy itse lataus.

Mutta sitten se olennainen, eli latausnopeus. Latauspisteessä siis lupailtiin 225 kW ja tiesin jo että auton nykyisellä softaversiolla 135 kW on maksimi, mutta paljonko oli toteuma, vain noin 50 kW!!! Eihän tässä mitään, mutta Rechargen latauspisteissä veloitus pohjautuu latausminuutteihin, ei siirrettyyn sähköenergiaan. Tiedän kyllä että latausnopeuteen vaikuttavat monet muuttujat kuten akuston lämpötila, varaustila, muut latauskentän asiakkaat ja vähintäänkin auringonpilkut. Mutta tyhjällä HPC-kentällä jossa on aikaveloitus, olettaisi että latausnopeus olisi lähellä sitä mitä auto voi ottaa vastaan. No ei ollut, ts. sähkö oli n. 2,5 kertaa kalliimpaa kuin olisi voinut olettaa. Iso heitto ja sähköautoilijan arkea. Ei ole helppoa ennustaa mitä “tankilla käynti” kulloinkin maksaa. Toki se on aina vähemmän kuin polttiksilla ja varsinkin näillä bensan/dieselin hinnoilla, mutta silti.

Tosin Kauppalehden testin mukaan tuo 50 kW on suurinpiirtein se vauhti jota voi odottaa leudolla talvikelillä:
https://www.kauppalehti.fi/uutiset/volkswagenin-sahkoautoihin-tulossa-huoltokaynnin-vaativa-talvipaivityspaketti-nain-verkkaisesti-id4-latautuu-ennen-paivitysta/8b2022b3-ec6d-4c54-b02d-8cf659bc3aac
Mutta onhan tuo tosiaan hävyttömän kaukana niistä lupauksista mitä valmistajat povaavat.

Mitä tästä voi oppia, kannattaa harkiten käyttää puhtaasti aikavelotteisia julkisia latauspisteitä.

Valtasosa latauspisteistä pohjautuu sähköenergiapohjaiseen veloitusmalliin, mutta joukossa on myös tällaisia puhtaasti aikavelotteisia pisteitä. Pitää muistaa että latauspisteillä ei ole mainosnäyttöjä joissa selkeästi näkyisivät sähkön hintatiedot vastaavaan tapaan kuin huoltamojen bensahinnoissa. Ts. käytännössä aina tulisi katsoa tiedot mobiillisovelluksen kautta ja varmistaa mitä lataus mahdollisesti maksaa. Hölmöä on se että oman kokemuksen pohjalta valtaosa näistä ei näytä mitään saldokertymää latauksen edetessä, ts. lataushinnan näkee usein vasta latauksen päätyttyä. Kuinkahan moni tankkaisi bensaa samalla mallilla, pistetään tankkiin silleen sopivasti ja toivotaan lopussa että kukkaro kestää. On onneksi pari fiksumpaakin mobiiliappista ja toivoa sopii että uudempien versioiden myötä hintatiedot tulisivat selkeämmin esiin.

Tulevaisuudessa toivon mukaan yleistyy hybridihinnoittelu, jossa yhdistyvät energia- ja aikaveloitus, esim. ensimmäisenä tuntina veloitetaan pelkästä energiasta mutta jos sen jälkeen jäät kuhnimaan latauspisteellä ja keräämään viimeisiäkin prosentteja, alat maksamaan myös aikasakkoa kun samalla hidastat latauspisteen rotaatiota ja kanssalataajien matkantekoa. Mutta näitä on vielä valitettavan vähän. Mitä tästä voi oppia, kannattaa harkiten käyttää puhtaasti aikaveloitteisia julkisia latauspisteitä.

Niin ja muistutuksena, siellä latauspisteillähän ei voi maksaa pankki/luottokortilla saati sitten käteisellä. Suomessa on pilotoinnissa joitain latauspisteitä joissa on oma kortinlukupääte mukana, mutta jo rakennettuun latausverkostoon niitä ei pysty ihan käytännön syistä lisäämään. Nuo latauslaitteet kun ovat korkejännitelaitteita jotka on rakennettu regulaatioiden mukaisesti ja ne on vastaavasti standardoitu, ts. niihin ei pahemmin porailla reikiä tai lisätä mitään, muuten standardointi laukeaa.

Mutta yksi iso asia tähän julkilataukseen liittyen ovat nuo latauslätkät eli jokaiselle operaattorille oma lätkä jolla voi sitten näppärästi ladata vain tägiä vilauttamalla ilman mobiilisovellusta. Olen tätä asiaa nyt miettinyt monesta tulokulmasta ja tullut siihen tulokseen että nämä tulevat häviämään pian ja ovat käytännössä tarpeettomia jo nyt. Miksi:

  • Ensinnäkin monella latauspisteellä itse lataustolppa ei anna kummoista tietoa latauksesta tai sanotaanko että tiedot ovat vaihtelevat. Käytännössä joka kerta olen avannut mobiilisovelluksen ja sen kautta varmistanut että lataus menee kuten pitääkin, vaikka olisin heilauttanut lätkää.
  • Lätkällä saatava aikasäästö on mitätön. Puhutaan max. puoli minuuttia. Aktiivisimmatkaan käyttäjät eivät kovin montaa minuuttia viikossa tai kuukaudessa säästä lätkiä käyttämällä.
  • Riski siitä että käyttää väärää lätkää toisen operaattorin latauspisteellä on suuri. En ole montaa kertaa näitä vielä käytellyt ja jo yritin kertaalleen laittaa Väreen latauspistettä käyntiin Virran tägillä (siinä on siis vain V-kirjain, ei koko operaattorin nimeä lätkässä). Jos ei ole tarkkana, voi tuloksena olla ikävä roaming-lasku (mitään roaming-estoa kun ei saa määriteltyä).
  • Tästä en ole nähnyt puhuttavan foorumeilla, mutta tämähän on myös tietoturvariski. Hävinnyt tägi on täysin valmis maksuväline jonka käyttö ei vaadi mitään tunnuslukuja eikä ole sidottu millään lailla ajoneuvoon. Ja kun osalla saattaa olla se +5 kpl tägejä, niin huomaako heti jos latauskentälle tippuu yksi näistä. Toki iso osa kentistä on kameravalvottuja ja omaan tägiin sidotusta luottotilistä voi tulla herätteitä uusista maksutapahtumista, mutta yhtä kaikki, väärinkäyttö on mahdollista ja vieläpä helppoa.

Ainut tilanne jossa näen tägille tarvetta on se että olen sellaisessa kolkassa Suomea missä mobiilisovellus ei pelaa tai kännykästä loppuu akku. Ts. olen itse laittanut nyt lätkänipun jemmaan tällaisen tilanteen varalta, mutta en siis pidä näitä pyörimässä taskussa ja potentiaalisesti tippumassa ympäri latauskenttiä tai muitakaan pihoja. Niin pitkään kuin kännykässä on akkua ja mobiilinetti pelaa, käytän lataukseen mobiilisovellusta.

Mutta takaisin matkalle. Lähdin Mikkelistä kohti Helsinkiä hyvässä säässä ja pitää kyllä sanoa että ID4 GTX on matka-ajossa todella helppo ja mukava peli ajaa. Nyt kun sääkin oli hyvä, ei älykäs vakkari tai Travel Assist temppuillut ja matkanteko oli todella jouhevaa. No miten sitten se sähkönkulutus? Tällä empiirisellä kokeilulla keskikulutus pyöri siellä 20 kWh/100 km molemmin puolin. Silloin kun ajettiin noin 80 km/h, oli kulutus noin 19 kWh/100 km ja sitten kun matkanopeus nousi siihen 100 km/h, kului sähköä n. 2 kWh enemmän. Normaalissa arki/pätkäajossa kulutuslukemat ovat olleet n. 30 kWh/n paikkeilla kylmissä talvikeleissä. Mistään mukavuuksista en tinkinyt eli niin ilmastointi, penkin- ja ratinlämmitys olivat kaikki päällä ihan normaaliasetuksilla. Tämä patteriauto on ylivoimaisesti mukavin ja hiljaisin auto matka-ajossa jolla olen koskaan matkaa tehnyt. Eikä reissun aikana tullut yhden ainutta vikailmoitusta mistään.

Olisin selvinnyt ihan hyvin kohteeseen näilläkin sähköillä, mutta kuskia alkoi sen verran ramaisemaan että päätin pysähtyä vielä toiselle paussille tuttuun paikkaan Lahden Renkomäen ABC:lle. Täällä on tullut käytyä lukemattomia kertoja työreissuilla, mutta vähän aikaa piti silti etsiä latauskenttää. Siellähän se oli pihan perällä ja jälleen täysin tyhjänä. Näillä vähillä kokemuksilla mitä itsellä on julkisista latauksista, ei ole vielä kertaakaan tarvinnut jonottaa lataamaan, mutta toki pääkaupunkiseudulla latauskenttien käyttöastekin on ihan toista luokkaa. Tällä kertaa oli kyseessä Oomin latauspiste, jota käytetään Virran mobiiliappiksella, loogista jälleen.

Täälläkin laturille lupailtiin 150 kW HPC-latausta, mutta toteuma loppupelissä oli vain rapiat 50 kW. Tämä jäi nyt kaivelemaan, onko autossa jotain vialla vai latureissa, miksi latausnopeus jää alle puoleen luvatusta? Tämä on myös paussien kannalta aika olennainen juttu, varaatko kahvitaukoon vartin vai puoli tuntia. Niin ja autossa ei ole mitään asetuksia jotka voisivat vaikuttaa tähän. Löytyy ainoastaan AC-latausvirran rajoitus jolla voi estää sen ettei kotilatauksessa talon sulakkeet pauku. Mutta ko. rajoitus ei ollut päällä eikä vaikuta DC- eli pikalataukseen, jollaista tässäkin olisi pitänyt olla. Vaan ei ollut, vaikka latauskentällä ei ollut muita, autolla oli ajettu jo +300 km lähdöstä ja ulkolämpötila oli reilusti plussalla.

Positiivista kuitenkin oli se, että Virralla/Oomilla veloitus oli puhtaasti energiapohjainen, ts. samalla latausajalla sain niin Mikkelissä luin Lahdessa suurinpiirtein saman verran sähköä, Mikkelissä sähkö maksoi vain yli tuplaten enemmän. Jos oikeasti ajaa sähköautolla paljon, pitää paitsi miettiä latauspisteitä matkanteon tauotuksen kannalta, myös mitä operaattoreita on missäkin ja millaiset hinnoittelumallit missäkin latauspisteessä on käytössä. Ero matkan latauskustannuksissa voi olla helposti sen 100%, jopa enemmän. Eikä minnekään voi reklamoida jos laturi ei annakaan kaikkea sitä sähköä mitä olisi syytä olettaa tulevan. Tai ainahan voi toki reklamoida, mutta vastaukseksi saat että se latausnopeus riippuu Down Jones -indeksistä ja vuoroveden asennosta. Jälleen jos mietitään että menisit bensapumpulle ja saisitkin 60 litran sijasta tankin vain puolilleen kuitenkin maksaen täydestä tankista, niin olisitko tyytyväinen/jättäisit asian siihen?

Lahdesta matka jatkui vielä kohteeseen, tässä tapauksessa olin varannut majoituksen Pasilasta, Sokos Hotel Triplasta. Kyseessähän on uusi ostokeskuskompleksi joka on rakennettu vanhan Pasilan aseman päälle ja josta on todella näppärät kulkuyhteydet joka suuntaan. Triplassa on myös käsittääkseni enemmän latauspisteitä kuin missään muussa kauppakeskuksessa Suomessa, noin 300 kpl joista puolet on asiakaskäyttöön. Ikävä kyllä kaikki ovat 22 kW hidaslatausta, mutta todennäköisyys sille ettei Triplassa saisi ladattua autoa on todella pieni. Perille tuli siis päästyä ja löysin hallista latauspisteitäkin. Jälleen eri operaattori ja erilainen toimintamalli.

Ensinnäkin sinun tulee itse kaivella autostasi oma type2-latauskaapeli joka autosi mukana on tullut sekä liittää se tolppaan. Sen jälkeen avaat eParking-mobiilisovelluksen jonne luonnollisesti olet luonut tilit, liittänyt maksukortit yms. etukäteen. Sen jälkeen otat ko. mobiilisovelluksella kuvan tolpan kyljessä olevasta QR-koodista, joka sitten avaa ko. latauspisteen tiedot ja pääset käynnistämään latauksen. Sinänsä helppoa kun tietää mitä tekee, mutta jälleen erilainen toimintamalli. Se pitää sanoa eParking-sovelluksen kunniaksi, että ainakin niissä pisteissä missä eParkingilla latasin loppureissun aikana, kuului pysäköintimaksu latauksen hintaan eikä vaatinut mitään erillistä kikkailua. HUOM! Se että laitat autosi lataukseen julkiseen latauspisteeseen, ei aina anna sinulle automaattisesti ko. paikalle pysäköintioikeutta. Eli voi siis olla erillinen sovellus jolla maksetaan parkki (Moovy, Easypark tai vastaava) tai sitten pistetään parkkikiekko. Tai sitten pysäköinti voi olla sisällytetty lataukseen, mutta tämä pitää siis aina tarkistaa.

Mielenkiintoista Triplassa oli myös se että siellä “dinottaminen” on ihan kyltillä sallittu. Ts. polttomoottoriajoneuvoilla saa pysäköidä myös sähköautojen latauspisteille. No sitä mukaa kun latauspisteiden käyttöaste nousee, tulee tähänkin varmasti rajoituksia.

Pörräsin patteriautolla pari päivää pääkaupunkiseudulla ja siitä sitten suuntasin Lahden kautta takaisin kotiin. Kilometrejä kertyi rapiat tuhat eikä matkalla ollut yhtään ongelmaa auton kanssa. Ne “pelot” mitä minulla olivat siihen että auton toimintasäde yhtäkkiä häviäisi tai auto alkaisi muuten temppuilemaan, eivät toteutuneet. Auto toimi moitteetta ja oli vieläpä todella mukava ajaa. Julkilataaminen onnistui joka kerta ilman teknisiä ongelmia, mutta nuo vaihtelevat latausnopeudet ja -hinnat sen myötä olisivat voineet olla monelle ongelma. Tosin laskeskelin että jos olisin halunnut optimoida matka-ajan, olisin saanut vedettyä koko Joensuu-Helsinki-välin yhdellä n. vartin mittaisella lataustauolla. Ja ilman minkäänlaisia himmailuja matkanopeuden tai mukavuuksien osalta. Eli kyllä sähköautolla voi matkustaa, vieläpä todella mukavasti.

Eli kyllä sähköautolla voi matkustaa, vieläpä todella mukavasti.

Mutta kyllä se vaatii vielä asiaan perehtymistä ja teknisiä taitoja, ts. ollaan vielä aika kaukana että se kansanosa joka käyttää Doro-puhelimia, tekisi vastaavia reissuja hyödyntäen n kpl eri operaattorien latauspisteitä, lätkiä ja mobiilisovelluksia. Mutta nyt teknologia kehittyy valtavaa vauhtia ja tämä latauspuolikin sen myötä helpottuu.