Patteriauton renkaanvaihto

On se aika vuodesta kun talvi yllättää autoilijat, myös patteriautoilijat. Sinänsä patteriauton renkaanvaihdossa ei ole mitään ihmeellistä kun huomioi muutaman asian:

  • Patteriauto painaa merkittävästi enemmän kuin vastaava polttomoottoripirssi. Ts. se 20 vuotta hyvin palvellut läkkipellistä kasattu saksitunkki saattaa antautua 2,5 tonnia painavan patteriauton alla. Jos siis itse kiekot heittää alle, niin kannattaa satsata sellaiseen hallitunkkiin jossa kantavuus on reilusti yli auton omamassan.
  • Toinen olennainen asia on tarkistaa valmistajan suosittelemat rengaspaineet, koska kun sitä massaa on eri tavalla, eivät samat selkäytimestä tulevat painelukemat toimi millä on menty viimeiset vuosikymmenet polttiksen ratissa. Ja koska renkaat muutenkin kuluvat tunnetusti patteriautoilla herkemmin (liittyen lähinnä sporttisempaan ajotapaan), niin ne rengaspaineet kannattaa pitää ohjetasoilla jatkossakin.
  • Mutta sitten tärkeä huomio, patteriauton akusto sijaitsee auton pohjassa. Jos laitat tunkin väärään kohtaan, revit samalla pahimmassa tapauksessa akuston reunaa ja voit jopa vahingoittaa akuston toimintaa. Ts. vaikka se luovuttamista onkin, manuaalia on pakko tiirata ja katsoa mistä kaaraa pitää nostaa jotta ei samalla tee tymästi.

Aiheesta on nyt tiuhaan kirjoiteltu mediassakin, kuten:
https://www.is.fi/autot/art-2000009154413.html

Muutenkaan patteriauto ei pitäisi juurikaan itse mennä sorkkimaan. Muistetaan että patteriautot ovat korkeajännitelaitteita ja väärään paikkaan sohaiseminen ruuvarilla voi aiheuttaa paitsi autolle mittavat vauriot, myös sille tee-se-itse-miehelle tai -naiselle. Joten “let’s be careful out there”.

Joko se 3.0 vihdoin tulisi?

Yksi ID-perheen suurimmista kompastuskivistä on heti julkaisusta asti ollut keskeneräinen softa jota on sittemmin päivitetty pala kerrallaan ja pahimmat fibat alkavat olla jo fiksattuja. Päivityksethän suurimmalti tulevat OTA-päivityksinä (Over The Air) ilman tarvetta käydä pajalla, tosin edellinen 2.4 -päivitys ID4:een vaati juurikin pajalla käynnin, samalla kun vaihtoivat akun. Jos ihan tarkkoja ollaan, vaihtoivat akun sitten muutamaa viikkoa myöhemmin uudelleen, oli kuulemma tullut asennettua vääränlainen akku ja nyt piti sitten tämä korvata. Mutta 2.4 -päivitys on ollut kriittinen siinä mielessä että se on vaatimuksena OTAna rullattavalle 3.0 -päivitykselle, jonka tuoreet ID4-kuskit ovat saaneet jo auton mukana valmiiksi asennettuna. Nyt viimein on tullut tietoa että 3.0-päivityksiä aletaan puskemaan OTAna myös aiemmin hankittuihin ID4:iin.

Tosin kun operaatiossa on vielä niitä muuttujia, epävarmuustekijöitä ja riskejä ihan kiitettävästi, on ensimmäisessä 3.0-käyttöönotossa rajattu 1000 auton pilottijoukko, johon pitää vielä erikseen hakea mukaan. Ja nyt se hauska osuus, auto voi päivityksen jälkeen olla tilapäisesti käyttökyvytön, tämä tosiasia tulee kuskin tiedostaa kun hakee pilottiohjelmaan mukaan. Ainahan softaan liittyy epävarmuustekijöitä ja disclaimereita (eli suomeksi pienellä präntättyjä ehtoja joita kukaan ei lue), mutta tässä VW:n ohjelmatiedotteessa asia on sanottu varsin suoraan ja kaunistelematta.

“Please note that by participating in these first OTA waves you acknowledge and accept the possibility that the installation of the update may lead to a temporarily disablement of your vehicle. In the rare case of this incident please contact your local Volkswagen service partner and you will receive professional assistance at no cost to you.”

Okei, ei maksa mitään jos auto ei pelaa ja se pitää pajalla korjata. Mutta kuuluuko tähän sitten sijaisauto siksi aikaa kun ihmetellään että pitääkö autolle tehdä “tehdasreset” vai minkälaisella operaatiolla auto saadaan taas kulkevaksi. En joka tapauksessa tuohon lähtenyt ilmoittautumaan mukaan, sen verran olennainen asia tuo toimiva kulkupeli on tässä taloudessa.

Lisää aiheesta: https://youtu.be/05ZLE-VSRPA

Aurinkoenergiaa akkuun

Meidän oman aurinkovoimalan ensimmäinen tuotantoyksikkö käynnistyi tällä viikolla. Ei nyt ihan niin myöhässä kuin Olkiluoto 3, mutta meilläkin se 3 kk alkuperäisestä aikataulusta perässä. Katolla on nyt 20 paneelia joiden teoreettinen tuotantokapasiteetti on 8 kWp, joka siis toteutuu ehkä optimiolosuhteissa eli kesähelteillä pilvettömältä taivaalta.

Syitä aurinkovoimalan hankkimiselle oli monia. Ilmeisen sähkön pörssihinnan huidellessa vähän väliä ennätyslukemissa lisäksi syitä oli muitakin. Talossamme on maalämpö ja sen myötä itse lämmittäminen varsin kustannustehokasta, mutta sähköä silti kuluu. Ja nyt kun taloudessamme on myös patteriauto, kävi yhtälö varsin houkuttelevaksi.

Aurinkosähkön ongelmahan yleisesti on ollut se että silloin kun energiatuotto on suurinta, on vastaavasti kulutus pientä. Ja silloin kun sitä energiaa tarvittaisiin enemmälti, on tuotto minimaalista tai sitä ei ole (pahimmilla paukkupakkasilla kun paneelitkin ovat lumen peitossa). Mutta silloinkin kun tuottoa on kohtuullisesti, ei se välttämättä ajoitu kulutustarpeen kannalta optimaalisesti.

Jos ylituottoa syntyy, on aurinkosähkömogulilla kaksi vaihtoehtoa: joko myyt ylituoton sähköyhtiölle tai sitten varastoit sen jemmaan. Ensimmäinen on selkeä ja pörssisähkön huidellessa yli 0,5 €/kWh, tällä voi tehdä mukavan tilin. Mutta mites se jemmaaminen? Aurinkovoimaloihin on saatavilla järkyttävän hintaisia, pienikapasiteettisia akustoja jotka eivät käytännössä millään matematiikalla maksa itseään takaisin. Mutta mitäpäs jos taloudesta löytyykin patteriauto?

Patteriauto muuttaa yhtälöä aivan olennaisesti. Valtaosalla auto, voimalinjasta riippumatta, seisoo valtaosan ajasta omalla pihalla. Patteriauton ollessa kyseessä, vielä latauskaapelin päässä. No mitäpä jos kaikki ylituotto puskettaisiinkin auton akustoihin, olettaen tietysti että siellä on tilaa. Mutta akuston haluttua latausastetta kuin latausnopeuttakin on usein mahdollista säätää (ainakin ID4:ssa). Sen lisäksi on aika simppeliä lisätä ohjausta milloin latauspiste antaa virtaa. Näillä keinoin pystytään siten ohjaamaan syntynyttä aurinkoenergiaa mahdollisimman tehokkaasti haluttuun kohteeseen (kotitalouden kulutus, autonlataus, sähkönmyynti).

Mielenkiintoiseksi tilanne menee siinä vaiheessa kun ID4:eenkin tulee V2G/V2H-tuki, jolloin autossa olevaa sähköenergiaa voidaan puskea takaisin taloon ja sähköverkkoon.

https://www.kauppalehti.fi/uutiset/sahkoautojen-akkuvarannot-yhteiseen-kayttoon-volkswagenin-sahkoautot-osaksi-aurinkosahkon-varastointijarjestelmaa/231d65b4-e13c-4f28-9c46-ec8d4e87d970

Tällöinhän autoa voitaisiin käyttää varavirtana niin sähkökatkojen aikana kun mahdollistaa myös kikkailua sähkönhinnalla ja omalla kulutuksella. Ts. silloin kun pörssisähkö on halpaa (tai omaa aurinkoenergiaa syntyy), ladataan auton akustot täyteen ja vastaavasti kun sähkö kallistuu vuorokauden aikana, käytetäänkin jo jemmaan ladattua sähköä autosta. Toki tässä pitää sitten huomioida että lataussyklit kuluttavat myös akustoa ja kokonaiskustannuksissa on useampia muuttujia, mutta ainakin itseäni tuo varavirta näin maalla asuvana kiinnostaa erityisesti. Hyundain Ioniq 5 tarjoaa jo 2-suuntaisen latauksen, mutta Volkkariin se tosiaan on vasta tulossa (tai näin on ainakin tiedotettu).

Onko kaapelin pituudella väliä?

Yksi vähemmälle huomiolle jäänyt haaste sähköautoiluun liittyen on latauskaapelin pituus suhteessa itse latausluukun sijoitteluun. Latausluukun paikkaa kun ei ole millään muotoa standardoitu ja osassa luukku voi olla joka oikeassa tai vasemmassa takakyljessä kuten polttiksissa on polttoaineluukut. Mutta ihan yhtän hyvin latausluukku voi olla auton etuosassa tai ihan suoraan takana. Tämähän on mm. yksi niistä syistä miksi Suomessakin tehtiin lakimuutos jolla sallittiin kadunvarteen pysäköiminen keula kumpaan suuntaan tahansa, jotta mahdolliset kadunvarressa olevat latauspisteet olisivat paremmin saavutettavissa sähköautoille.

Valitettavasti vain monilla latauskentillä on kehitettävää joko itse latauspisteiden sijoittelussa suhteessa ruutuihin tai muuhun liikenteeseen. Esim. latausruudut saattavat olla sijoittettuna Mäkkärin autokaistan eteen, ts. joudut ajamaan jonon läpi jotta pääset hakemaan lisävirtaa autollesi ja kaikki kanssa-autoilijat eivät ole niin innokkaita tekemään patteriautolle ylimääräistä aukkoa jonoon, BigMac ja HappyMeal kun ovat jo odottamassa.

Mutta toiseenkin suunnittelumokaan törmää, nimittäin liian lyhyisiin latauskaapeleihin. Hidaslatatauksessahan kuskilla tulee olla oma type2 tai muu kaapeli (mummolaturi), mutta pikalatauksessa kaapelit tulevat talon puolesta. Ikävä kyllä usein vain liian lyhyinä, mikä aiheuttaa sen että jos ruutu suhteessa latauspisteen ja auton latausluukkuun nähden ei ole ideaali sijoittelultaan, voi joutua ajamaan auton hyvinkin tiukkaan tai jopa vinosti parkkiruutuun. Mielenkiintoista olisi toki kuulla pysäköinninvalvonnan näkemys tällaiseen, jos se yksinkertaisesti on ainoa tapa käyttää ko. latauspistettä tällä automallilla. Itselleni ei ole toistaiseksi käynyt kertaakaan niin etteikö lataus olisi onnistunut ollenkaan kaapelin pituudesta johtuen, mutta paljon olen joutunut joissan paikoissa vekslaamaan että lataus on ollut mahdollista.

Onhan se tietysti ymmärrettävää että HPC-laturin kaapeli on kallista tavaraa ja jokainen ylimääräinen sentti maksaa varmasti paljon, mutta silti, jotkin operaattorit (kuten VIrta/Oomi) sniidailevat väärässä paikassa. Löytyy toki mallikelpoisiakin suorituksia kuten esim. ABC:n latauspisteet joissa parhaimmissa on ihan omat kaapelipuominsakin, ilmiö saisi yleistä muillekin operaattoreille.

Lataus ei mennyt kuin Strömsössä

Nyt reilut 30 tkm ja 8 kk patteriautolla ajelleena, olen tutustunut melkoiseen valikoimaan julkilatureita. Pääsääntöisesti lataukset ovat sujuneet hyvin. Noin 80% latauskerroista on lähtenyt kerrasta, mutta sen 20% osalta olen törmännyt

  • Latauspiste ei vain lähde lataamaan. Tulee jotain mystistä vikakoodia ja/tai ei vain tapahdu mitään. Joskus auttaa saman toimenpiteen toistaminen 2-3 kertaa ja sitten kaikki maagisesti vain lähtee toimimaan.
  • Maksu ei onnistu, todnäk latauspisteen nettiyhteys ei vain pelaa ja silloin laturi on käytännössä pimeä vaikka valot palavatkin.
  • Käyttölogiikka vaihtelee ja joskus pitää tajuta sen lisäksi että laittaa töpselin kiinni ja käynnistää mobiilisti latauksen, laittaa myös autosta vielä lataus erikseen päälle. Tämän logiikkaa en ole vielä käsittänyt (auton ja laturin “kättely” jäänee tässä jotenkin puolitiehen).
  • Joskus lataus ei onnistu tagilla, mutta onnistuukin appiksella.
  • Joskus lataus ei onnistu jos viereisellä latauspisteellä on toinen asiakas. Hyvin usein on käynyt myös niin että lataus on pätkäissyt siinä vaiheessa kun viereiselle laturille on tullut asiakas joka on iskenyt kaapelin kiinni pirssiinsä. Tällöin varsin ikävää jos olet juuri omilla asioillasi ja arvioinut tulevasi puolen tunnin päästä takaisin autolle.
  • Tyypillisin on kuitenkin se että se luvattu latausteho jää kauaksi todellisesta ja tähänhän on tunnetusti lukuisia syitä. Mutta kyllä se luonnollisesti risoo kun maksaa HPC-laturin käytöstä extraa suhteessa 50 kW-laturiin ja latausteho jää kuitenkin alle sen 50 kW:n.

Omalle kohdalleni kävi tuossa taannoin sellainen koettelemus että olin menossa Lahteen lataamaan tutulle Renkomäen ABC:n Virran laturille ja pääsin ruutuun juuri edellisen asiakkaan valmiiksi lämmittämälle paikalle. Mutta autopa ei alkanutkaan lataamaan. Ei ensimmäisellä, ei toisella tai kolmannellakaan yrittämällä. Ko. laturia on tullut käytettyä useita kertoja ja sen on toiminut moitteetta tähän asti. No ajattelin että kyseessä on joku tilapäinen häiriö. Ajoin sitten kilometrin päähän Kärkkäisen pihaan ja laitoin auton kaapelin nokkaan. Eipä lähtenyt tämäkään Unified Chargersin laturi lataamaan. No johan, alkoi jo hieman kylmä hiki nousta että jos 2/2 latauspisteestä ei pelaa, niin onkohan jotain autossa pielessä. Kävin sitten aikani etsimässä latauspisteitä lähitienoolta kunnes päädyin tutulle Mäkkärin Rechargen laturille joka onneksi hörähti tarjoamaan menovirtaa matkalaiselle.

Onneksi eivät olleet viimeiset “höyryt” akustossa ja tuli itsellekin muistutus puskurin tärkeydestä. Patteriautolla ei pidä laskea sen yhden latauspisteen varaan jos range on kymmenissä kilometreissä eikä varasuunnitelmaa ole. Tosin ihan samat lainalaisuudet pätevät polttiksiinkin, sillä erotuksella että siinä missä jerrykannussa on helppoa tuoda 95:sta tienposkeen, ei toistaiseksi ole juurikaan mobiileja latausyksiköitä joita voisi lainata varavirraksi. Tuollaiset heppoisetkin muutaman kilowattitunnin liikuteltavat akustot maksavat aivan käsittämättömän paljon ja hönkää pitäisi kuitenkin saada luokkaa 10 kWh:n verran jotta siirtyminen kiinteälle latauspisteelle onnistuisi järkevästi. Ehkäpä näitä alkaa tulla tiepalveluille, mutta harva yksityiskäyttäjä on valmis satsaamaan tuhansia euroja varavirtaan.